Kun DIPA, TIPA, tai edes QIPA ei riitä. Quintuple IPA. Eli siis myös QIPA, kuten nelois-IPA. Mutta yksi enemmän. Viisi. Pelkkää Citraa ilmeisesti humalana. Tai jotain Citran versioita. Taitaa olla vahvin IPA jota on tullut maistettua. Tai itseasiassa varmaan vahvin joka on tullut omin silmin livenä nähtyä. Vaan onko hyvää, vai meneekö jo aivan överiksi?
Tuoksusta käy jo selväksi, että kyllä tähän on taidettua tunkea aika hitonmoinen määrä humalaa. Ja aikamoisen överioluthan tämä myös on maultaan. Makeaa ja trooppisen hedelmäistä, mutta makeuden ja hedelmäisyyden takaa puskee etualalle sellainen kemikaalinen/viinainen humalan katkero. Itse en osaa oikein edes sanoa, että potkiiko tässä tuo korkean volttimäärän tuoma viinaisuus, vai ihan vaan valtava määrä humalaa. Tässä mennään sellaisissa sfääreissä, että ainakaan meikäläiselle tämä ei ole enää pelkkää nautintoa, vaan pistää välillä jopa vähän irvistämään. Mutta on tämä silti aika mieletön olut. Äärimmäinen olut. Hieno olut. Pieni lämpeneminen tuntuu tekevän tälle hyvää. Siinä missä vähän aikaa sitten maistamani ja minut täysin valloittanut The Veil Brewing Co. pinkmiata³ oli kuin syvä suudelma rakkaalta, niin tämä on kuin yllätyslyönti palleaan tuntemattomalta vastaantulijalta. Mutta kuitenkin siten, että se jostain syystä tuntuu mukavalta. Lyönti ja pari pusua perään. Ja itseasiassa nuo lämmenneet viimeiset kulaukset tuntuvat enemmän lempeältä läpsyltä poskelle.
Mutta sekin on sanottava, että jos ostaa quintuple IPAn, ja odottaa helposti juotavaa olutta jota voi kitata tölkkikaupalla, niin voi syyttää vain itseään.