Tässä on taas sellainen yhdysvaltalaispanimo, joka on ymmärtääkseni aikamoisen arvostettu. Cloudwaterin kanssa yhteistyönä tehtyjä Chubbles-sarjan oluita olen maistanu tässä hiljattain kolme yksilöä (ensimmäinen, toinen, kolmas), mutta tämä on nyt itselleni ensimmäinen panimon oma olut. Näitä miata-oluita näyttää panimon historiasta löytyvän toistakymmentä eri versiota. Tämä on kolmoiskuivahumaloitu versio panimon pinkmiata oluesta. Jos maku on verrattavissa Mazda Miatan tarjoamaan ajokokemukseen, niin painitaan jo aika kovassa sarjassa.
Kaatuu lasiin ihanan sameana ja keltaisena. Juuri tämän näköiset IPAt saavat omalla kohdalla mielenkiinnon koholle ja veden kielelle. Löytyisikö tästä sellaista kirpsakkuutta, jota arvostan tämäntyylisissä oluissa? Tuoksu lupailee ainakin ihan hyvää. Maku vastaa lähes yksi yhteen sitä mielikuvaa, jonka tuo ulkonäkö mielessäni herätti: hedelmäistä humalailoittelua, josta löytyy se kaipaamani puraiseva kirpeys. Tässähän meinaa Miatan tarjoama ajonautinto jäädä kakkoseksi. Mielenvikaisen hyvä NEIPA. Oma pääni kehittää usein sellaisen harhaisen ajatuksen, että IPA on sitä parempaa, mitä enemmän siinä on voltteja. Tämä olut kyllä palauttaa meikäläisen takaisin maanpinnalle, ja todistaa että 6% on ihan riittävästi tarjoamaan aivan ensiluokkaisen IPA-nautinnon. Eipä tuokaan mikään matala-alkoholinen olut ole, ei sinnepäinkään, mutta kun otetaan DIPAt ja TIPAt huomioon, niin pyöritään vielä aika pienissä prosenteissa.
Parasta IPAa on edelleen mielestäni mahdotonta valita, mutta kyllä tämä taitaa mennä omalle ehdokaslistalleni. Ja onhan tuo tölkkikin aika törkeän siistin näköinen.