Tämän oluen sanotaan olevan lähin vaihtoehto mystiselle ja himoitulle Westvleteren XII:lle, jotkut väittävät että käytössä olisi sama resepti. Voiko tämä mitenkään olla yhtä hyvää kuin Westie?
Lasiin kaadettaessa vähän turhan kylmää, koitetaan hieman lämmitellä ennen nauttimista. Tuoksu on hyvä, muttei uskomaton, ainakaan näin aluksi. Ei tämä maku taida ihan Westvleterenin sfääreihin yltää, mutta oikein hyväähän tämä on. Ehkä jollakin tapaa ”karkeampaa”. Vaikea taas vertailla ilman että maistaa molempia samaan aikaan, mutta juuri tällä hetkellä ei ainakaan iske samalla tavalla. St Bernardus on ilmeisesti joskus ollut trappisti-panimo, mutta nykyään titteliä ei voi käyttää, sillä oluita ei enää panna luostarissa. Tässä on muuten olut numero 400 tälle sivustolle.