Nyt on melkoisen jännä olut lasissa. Tequilatynnyreissä kypsytettyä limellä, agavella, ja merisuolalla maustettua imperial gosea. Pullon kyljessä kerrotaan, että panimon väki on cocktailien ystäviä, ja tämä on olut on vahvasti margaritan innoittama.
Nuuhkaisu herättää ajatuksen, jonka ensimmäinen suullinen vahvistaa: tässä ollaan niin kaukana bulkkilagerista kuin vain olla ja voi. Kyllä tässä kovasti cocktailmaiset vibat on. Makeaa, ei varsinaisesti hapanta gosemaiseen tapaan, vaan enemmänkin kirpeää. Kohtalaisen suolaistakin taitaa olla. Pakko myöntää, että parin ensimmäisen suullisen jälkeen olin vähän kiikun kaakun. ”Ei ole oikein meikäläiselle tämä olut”, ajattelin. Hieman syvemmän tutustumisen jälkeen mielipide teki kuitenkin käytännössä täyskäännöksen. Tämähän on aika perhanan hyvää. Jopa loistavaa? Fantastista? Tuntuu oudolta kutsua tätä olueksi, vaikka sitähän tämä eittämättä on. Maun puolesta tämä on kyllä aika pitkälti drinksu. Oivallinen drinksu. Tämä ja viikko sitten nautittu Panther Cub tekivät muutaman vuoden Founders-tauon jälkeen taas selväksi sen, miksi kyseinen panimo on yksi omista lempi-jenkkipanimoista.