Foundersin Dankwood tuli maisteltua viikko sitten, ja se herätti pienen filosofisen pohdinnan siitä, onko tynnyrikypsytetyissä DIPA-oluissa varsinaisesti järkeä. Katsotaan kallistaako Barrel Runner meikäläisen vaakaa jompaan kumpaan suuntaan.
Lasiin kaatuu melko runsaasti sakkaa. Veikeän näköistä, kun se ei painu pohjaan vaan pysyy leijuen paikoillaan, ikään kuin hyytelössä. Tuoksu sanoo, että tästähän saattaa sitä järkeä löytäkin. Hedelmää, humalaa, sekä rommitynnyriä. Ensimmäinen suullinen antaa ihan hyvän ensivaikutuksen, mutta jossain vaiheessa herää vähän samanlaiset fiilikset kuin Dankwoodin kanssa. Enpä kyllä vieläkään osaa päättää mielipidettä tuosta tynnyrikypsytyksestä. Jotenkin turhan viinaista. On tämä hyvää, mutta olisiko parempaa ilman tynnyröintiä? En minä tiedä.