Kotimaista tripeliä ei turhan usein tule vastaan (tällä hetkellä ainut maistamani taitaa olla Iso-Kallan Katkeruuden Malja). Vaan miten on Fiskarsin Panimo saanut toteutettua omansa? Siirtyykö tätä maistellessa mieli belgialaiseen munkkiluostariin?
Tuoksusta löytyy ainakin oikean suuntaista meininkiä. Maussakin ollaan oikealla suunnalla. Ei tämä aivan belgialaiselta maistu, muttei tämä mielestäni ollenkaan huono ole. Sanoisin ennemmin hyväksi. Tai on tämä parempaa kuin hyvää, en minä tästä suoraan mitään negatiivista sanottavaa keksi. Hintakin taisi olla ihan kohtuullinen, ja se huomioiden tämä on varsin erinomainen paketti. Oikein kiva olut, kyllä nämä vähän harvinaisemmat oluttyylit tarjoavat mielenkiintoisemman olutkokemuksen kuin ne perushyvät IPAt ja sour alet, joita pienpanimoilta eniten näkee.