Põhjala on hyvä, ja Lervig on hyvä. Ruisviskitynnyreissä kypsytetty vaniljalla ja kookossokerilla maustettu imperial stout on ajatuksena hyvä. Olisiko siis niin, että tämä olut on hyvä?
Tuoksu on mukava, on Põhjalalle ominaista makeutta ja pientä tynnyrin viskiä. Maku iskee todella makeana makunystyröihin, mutta pysyy siitä huolimatta mukavan tasapainoisena. Jälkimaussa käytännössä nielaisemisen jälkeen esiin nousee jännä ja uniikki paahde, jonka olettaisin tulevan tuosta kookossokerista. Paahde on ehkä väärä sana. Vaikea kuvailla. Ehkä erilainen makeus, kuin mikä ilmenee oluen vielä ollessa suussa. Hieman paahdettu sokeri? On se vaan aika mahottoman hyvää kampetta. Oikein nautintoainetta. Kyllä ne nämä Põhjalan makeat möröt on kuin tehty meikäläisen makua ajatellen.
Tämä lasillinen menee Ozzyn muistolle. Sopii tuo oluen nimikin aika hyvin siihen.