Tämä panimon B.O.R.I.S. ja Q.O.R.I.S. on tullut maisteltua, ja nyt olisi näiden kahden keskimmäisen sisaren vuoro. Tämä on hankittu samaan aikaan Boriksen kanssa, ja on odotellut jääkaapissa vuoroaan noin kuutisen vuotta. Boriksen maistelustakin on jo ehtinyt kulua jo karvan päälle viisi vuotta. Pulloon on kotimaan päässä merkitty parasta ennen -päiväys, joka on näköjään ollut toissa vuonna. Uskon kuitenkin vakaasti, että tämä on sellainen olut joka kestäisi vielä pidempääkin kypsyttelyä.
Kaatuu lasiin tummana kuin syksyinen asfaltti. Tuoksu on hyvä, mutta siinä ei ainakaan omaan nenään ole oikeastaan mitään uniikkia; voisi sanoa että tuoksuu tasan keskiverto imperial stoutille. Kaadoin tämän lasiin myös aivan liian kylmänä, ja tästä syystä ensimmäiset suulliset eivät tarjonneet suurta elämystä. Hieman lämmetessä olut alkaa kuitenkin päästä oikeuksiinsa. Maussa vähän sama homma kuin tuoksussa, eli hyvää on, muttei erityisen uniikkia. Arvosanaltaan taitaa mennä noiden sisarustensa väliin, mikä ei sinänsä ole yllätys, kun meikäläisen kohdalla tuntuu yleensä siltä, että mitä isompi olut niin sitä parempi arvosana. Hieno ja oivallinen olut, mutta kuten usein näiden jenkkilän isojen oluiden kanssa, ei tämä omalla kohdalla ihan saavuta noita Suomen hintojen asettamia odotuksia. Väittäisin kuitenkin, että tuo ei ole oluen vika. Eikä tämä hintakaan huomioon ottaen mikään pettymys ole. Oikein hyvää imperial stoutia.