”Ne jotka muistaa, muistaa. Muille helvetinmoinen läjäys mangoa ja passiohedelmää.” Suurinpiirtein noin sanotaan etiketissä. Mutta mitä tässä pitäisi muistaa? Mehukatti tulee näin suomalaisena mieleen, mutta siitä ei ehkä ole kyse. Vai onko? Ei? Tuskin. Ehkä? Ei kai. Onko?
Erittäin mehuisaa tämä todellakin on. Itse asiassa mehuisin DIPA, ja luultavasti myös mehuisin IPA, joka on tullut maisteltua. Omaan makuun vähän liikaakin. Tosin tässä lasin tyhetessä alkaa maistumaan aika hyvältä. Ei paras DIPA jota on tullut maistettua, mutta ehkä välillä on parempi olla vähän erilainen, kuin yrittää olla se paras. Tämän luultavasti muistan, jotain yhdeksänneksi parasta maistamaani DIPAa todennäköisesti en.